Van Nobel werden in de loop van de tijd door Lettergieterij Amsterdam verschillende versies op de markt gebracht. la was gelieerd aan Intertype, de Engelse fabrikant van regelzetmachines; van Nobel verschenen volledige versies voor Intertype. Het einde van het loodtijdperk had een vermindering van de populariteit van het lettertype tot gevolg. 
Andrea Fuchs en Fred Smeijers voltooiden in 1993 hun werkzaamheden aan de digitale versie van de Nobel. De aanleiding voor de ontwikkeling van dtl Nobel was de behoefte van beide letterontwerpers aan een versie voor de huidige digitale technologie.
Voor de productie van de digitale Nobel deden Fuchs en Smeijers uitgebreid historisch onderzoek. Zij vroegen zich namelijk af, welke van de in de loop van de tijd verschenen versies van Nobel als uitgangspunt moest dienen. Daarnaast zaten zij met de vraag, in welke mate zij zich moesten laten leiden door de werktekeningen en/of door de uiteindelijke afdrukken in letterproeven. ‘Bovendien verschillen de lettervormen aanzienlijk in de verschillende corpsgroottes. Welke corpsgrootte zou je dan als uitgangspunt moeten nemen?’, vragen Fuchs en Smeijers zich over dtl Nobel af in een in 1993 verschenen brochure.
Zowel scherpe hoeken als horizontale uiteinden in letters als A en V zijn te vinden in de historische varianten van de Nobel. Terugkijkend op de constructivistische periode in de geschiedenis van de Nederlandse typografie, erkenden de twee dat scherpe hoeken meestal duidelijk opvallen, een bijna abstract effect hebben en ze een expressieve uitdrukking geven. Bij de ontwikkeling van de digitale Nobel interpreteerden Fuchs en Smeijers de scherpe hoeken als een van de onmisbare kenmerken van het type en introduceerden ze voor alle stijlen. 
In De Letter als Kunstwerk (Amsterdam, 1951) vergelijkt architect dr. G. Knuttel het lettertype Nobel met de wereldberoemde Van Nelle-fabriek (1929) van de architecten Jan Brinkman en Leen van der Vlugt: ‘De samenhang met de Nobel, in streven en uitvoering, dringt zich hier op. Het grondbegrip van de abstracte kunst, het æsthetisch effect uitsluitend uit de verhoudingen, uit de spanning tussen de formale het kunstwerk opbouwende elementen afgeleid, vond in beide toepassing, in een praktische, niet om het kunstwerk als zodanig gestelde opgave.’
Im Laufe der Zeit wurden von der Lettergieterij Amsterdam verschiedene Versionen von Van Nobel auf den Markt gebracht. la war mit Intertype, dem englischen Hersteller von Zeilensetzmaschinen, verbunden; von Nobel erschienen vollständige Versionen für Intertype. Das Ende der Bleisatzära führte zu einem Rückgang der Popularität des Schriftentwurfs.
Andrea Fuchs und Fred Smeijers schlossen 1993 ihre Arbeiten an der digitalen Version von Nobel ab. Anlass für die Entwicklung von dtl Nobel war der Bedarf der beiden Schriftgestalter an einer Version für die aktuelle digitale Technologie.
Für die Produktion der digitalen Nobel führten Fuchs und Smeijers umfangreiche historische Untersuchungen durch. Sie stellten sich nämlich die Frage, welche der im Laufe der Zeit erschienenen Versionen von Nobel als Ausgangspunkt dienen sollte. Darüber hinaus beschäftigte sie die Frage, in welchem Maße sie sich von den Entwurfszeichnungen und/oder von den endgültigen Abzügen in Schriftproben leiten lassen sollten. ‘Außerdem unterscheiden sich die Buchstabenformen in den verschiedenen Schriftgrößen erheblich. Welche Schriftgröße sollte man dann als Ausgangspunkt wählen?’, fragen sich Fuchs und Smeijers hinsichtlich dtl Nobel in einer 1993 erschienenen Broschüre.
Sowohl scharfe Ecken als auch horizontale Abschlüsse bei Buchstaben wie A und V finden sich in den historischen Varianten von Nobel. Rückblickend auf die konstruktivistische Periode in der Geschichte der niederländischen Typografie erkannten die beiden, dass scharfe Ecken meist deutlich hervorstechen, eine nahezu abstrakte Wirkung besitzen und den Buchstaben eine expressive Ausdruckskraft verleihen. Bei der Entwicklung der digitalen Nobel interpretierten Fuchs und Smeijers die scharfen Ecken als eines der unverzichtbaren Merkmale der Schrift und führten sie in allen Stilen ein.
In De Letter als Kunstwerk (Amsterdam, 1951) vergleicht der Architekt Dr. G. Knuttel die Schrift Nobel mit der weltberühmten Van-Nelle-Fabrik (1929) der Architekten Jan Brinkman und Leen van der Vlugt: ‘Die Übereinstimmung mit der Nobel, in Streben und Ausführung, drängt sich hier auf. Das Grundprinzip der abstrakten Kunst, die ästhetische Wirkung ausschließlich aus den Verhältnissen, aus der Spannung zwischen den formalen, das Kunstwerk aufbauenden Elementen abgeleitet, fand in beiden Anwendung, in einer praktischen, nicht auf das Kunstwerk als solches gerichteten Aufgabe.’
Au fil du temps, différentes versions de Van Nobel ont été commercialisées par la Lettergieterij Amsterdam. la était associée à Intertype, le fabricant anglais de machines de composition en lignes ; des versions complètes de Van Nobel furent publiées pour Intertype. La fin de l’ère du plomb entraîna une diminution de la popularité de la police de caractères.
Andrea Fuchs et Fred Smeijers achevèrent en 1993 leurs travaux sur la version numérique de Nobel. Le développement de dtl Nobel fut motivé par le besoin ressenti par les deux créateurs de caractères de disposer d’une version adaptée aux technologies numériques contemporaines.
Pour la production de la Nobel numérique, Fuchs et Smeijers menèrent une vaste recherche historique. Ils se demandèrent en effet laquelle des différentes versions de Nobel apparues au fil du temps devait servir de point de départ. Ils se posèrent également la question de savoir dans quelle mesure ils devaient se laisser guider par les dessins de travail et/ou par les impressions finales figurant dans les spécimens typographiques. ‘De plus, les formes des lettres diffèrent considérablement selon les corps. Quel corps faudrait-il alors prendre comme point de départ ?’, se demandent Fuchs et Smeijers au sujet de dtl Nobel dans une brochure publiée en 1993.
Les variantes historiques de Nobel présentent à la fois des angles aigus et des terminaisons horizontales dans des lettres telles que A et V. En revenant sur la période constructiviste de l’histoire de la typographie néerlandaise, les deux créateurs reconnurent que les angles aigus sont généralement très visibles, produisent un effet presque abstrait et confèrent une expression particulière aux formes. Lors du développement de la Nobel numérique, Fuchs et Smeijers interprétèrent les angles aigus comme l’une des caractéristiques essentielles de la police et les introduisirent dans tous les styles.
Dans De Letter als Kunstwerk (Amsterdam, 1951), l’architecte Dr G. Knuttel compare la police Nobel à la célèbre usine Van Nelle (1929), conçue par les architectes Jan Brinkman et Leen van der Vlugt : ‘Le lien avec la Nobel, dans l’intention comme dans l’exécution, s’impose ici. Le principe fondamental de l’art abstrait, l’effet esthétique résultant exclusivement des rapports, de la tension entre les éléments formels qui constituent l’œuvre d’art, trouva son application dans les deux cas, dans une tâche pratique qui n’était pas conçue pour l’œuvre d’art en tant que telle.’
Nel corso del tempo, la Lettergieterij Amsterdam mise sul mercato diverse versioni di Van Nobel. la era associata a Intertype, il produttore inglese di macchine per la composizione a righe; di Van Nobel furono realizzate versioni complete per Intertype. La fine dell’era del piombo comportò una diminuzione della popolarità del carattere tipografico.
Andrea Fuchs e Fred Smeijers completarono nel 1993 i loro lavori sulla versione digitale di Nobel. La motivazione alla base dello sviluppo di dtl Nobel fu la necessità, avvertita dai due progettisti di caratteri, di disporre di una versione adatta alle attuali tecnologie digitali.
Per la produzione della Nobel digitale, Fuchs e Smeijers condussero un’ampia ricerca storica. Si chiesero infatti quale delle versioni di Nobel apparse nel corso del tempo dovesse fungere da punto di partenza. Inoltre, si posero il problema di quanto dovessero lasciarsi guidare dai disegni di lavoro e/o dalle impressioni finali presenti nei campionari tipografici. ‘Inoltre, le forme delle lettere differiscono notevolmente nelle diverse grandezze del corpo. Quale grandezza del corpo si dovrebbe quindi scegliere come punto di partenza?’, si chiedono Fuchs e Smeijers riguardo a dtl Nobel in una brochure pubblicata nel 1993.
Nelle varianti storiche della Nobel si trovano sia angoli acuti sia terminazioni orizzontali in lettere come A e V. Riflettendo sul periodo costruttivista nella storia della tipografia olandese, i due riconobbero che gli angoli acuti generalmente risaltano in modo evidente, producono un effetto quasi astratto e conferiscono alle forme un’espressione particolare. Nello sviluppo della Nobel digitale, Fuchs e Smeijers interpretarono gli angoli acuti come una delle caratteristiche indispensabili del carattere e li introdussero in tutti gli stili.
In De Letter als Kunstwerk (Amsterdam, 1951), l’architetto dr. G. Knuttel paragona il carattere Nobel alla celebre fabbrica Van Nelle (1929), progettata dagli architetti Jan Brinkman e Leen van der Vlugt: ‘La relazione con la Nobel, nell’intento e nell’esecuzione, si impone qui con evidenza. Il principio fondamentale dell’arte astratta, l’effetto estetico derivato esclusivamente dai rapporti, dalla tensione tra gli elementi formali che costruiscono l’opera d’arte, trovò applicazione in entrambi i casi, in un compito pratico che non era concepito per l’opera d’arte in quanto tale.’
Con el paso del tiempo, la Lettergieterij Amsterdam comercializó diferentes versiones de Van Nobel. la estaba vinculada a Intertype, el fabricante inglés de máquinas de composición en línea; de Van Nobel aparecieron versiones completas para Intertype. El final de la era del plomo provocó una disminución de la popularidad del tipo de letra.
Andrea Fuchs y Fred Smeijers finalizaron en 1993 sus trabajos sobre la versión digital de Nobel. El motivo para el desarrollo de dtl Nobel fue la necesidad de ambos diseñadores de tipos de contar con una versión adaptada a la tecnología digital contemporánea.
Para la producción de la Nobel digital, Fuchs y Smeijers realizaron una amplia investigación histórica. Se preguntaron cuál de las versiones de Nobel aparecidas a lo largo del tiempo debía servir como punto de partida. Además, se plantearon hasta qué punto debían dejarse guiar por los dibujos de trabajo y/o por las impresiones finales de las pruebas tipográficas. ‘Además, las formas de las letras difieren considerablemente según los distintos tamaños de cuerpo. ¿Qué tamaño de cuerpo debería tomarse entonces como punto de partida?’, se preguntan Fuchs y Smeijers acerca de dtl Nobel en un folleto publicado en 1993.
Tanto los ángulos pronunciados como los remates horizontales en letras como A y V se encuentran en las variantes históricas de Nobel. Al reflexionar sobre el período constructivista de la historia de la tipografía neerlandesa, ambos reconocieron que los ángulos pronunciados suelen destacar claramente, producen un efecto casi abstracto y confieren una expresión característica a las formas. Durante el desarrollo de la Nobel digital, Fuchs y Smeijers interpretaron los ángulos pronunciados como una de las características esenciales del tipo de letra y los introdujeron en todos los estilos.
En De Letter als Kunstwerk (Ámsterdam, 1951), el arquitecto Dr. G. Knuttel compara el tipo de letra Nobel con la mundialmente famosa fábrica Van Nelle (1929), obra de los arquitectos Jan Brinkman y Leen van der Vlugt: ‘La relación con la Nobel, en intención y ejecución, se hace evidente aquí. El principio fundamental del arte abstracto, el efecto estético derivado exclusivamente de las proporciones, de la tensión entre los elementos formales que construyen la obra de arte, encontró aplicación en ambos casos, en una tarea práctica que no estaba planteada para la obra de arte como tal.’
Ao longo do tempo, diferentes versões de Nobel foram comercializadas pela Lettergieterij Amsterdam. la estava associada à Intertype, o fabricante inglês de máquinas de composição de linhas; da Nobel foram lançadas versões completas para a Intertype. O fim da era do chumbo teve como consequência uma redução da popularidade da fonte.
Andrea Fuchs e Fred Smeijers concluíram em 1993 o seu trabalho na versão digital da Nobel. O motivo para o desenvolvimento da dtl Nobel foi a necessidade, sentida por ambos os designers de tipos, de uma versão adequada às atuais tecnologias digitais.
Para a produção da Nobel digital, Fuchs e Smeijers realizaram uma extensa pesquisa histórica. Procuraram, nomeadamente, determinar qual das versões da Nobel surgidas ao longo do tempo deveria servir como ponto de partida. Além disso, depararam-se com a questão de até que ponto deveriam orientar-se pelos desenhos de trabalho e/ou pelas impressões finais dos espécimes tipográficos. ‘Além disso, as formas das letras diferem consideravelmente entre os diferentes tamanhos de corpo. Qual tamanho de corpo deveria então ser tomado como ponto de partida?’, perguntam Fuchs e Smeijers em relação à dtl Nobel numa brochura publicada em 1993.
Tanto ângulos agudos como terminações horizontais em letras como A e V podem ser encontrados nas variantes históricas da Nobel. Ao refletirem sobre o período construtivista da história da tipografia neerlandesa, os dois reconheceram que os ângulos agudos geralmente se destacam de forma evidente, produzem um efeito quase abstrato e conferem uma expressão marcante. No desenvolvimento da Nobel digital, Fuchs e Smeijers interpretaram os ângulos agudos como uma das características indispensáveis do tipo e introduziram-nos em todos os estilos.
Em De Letter als Kunstwerk (Amsterdã, 1951), o arquiteto dr. G. Knuttel compara a fonte Nobel com a mundialmente famosa fábrica Van Nelle (1929), dos arquitetos Jan Brinkman e Leen van der Vlugt: ‘A relação com a Nobel, em intenção e execução, impõe-se aqui. O conceito fundamental da arte abstrata, o efeito estético derivado exclusivamente das proporções, da tensão entre os elementos formais que estruturam a obra de arte, encontrou aplicação em ambos, numa tarefa prática que não tinha como objetivo a obra de arte enquanto tal.’
Lettergieterij Amsterdam toi ajan myötä markkinoille useita Nobel-kirjasintyypin versioita. la oli yhteydessä englantilaiseen rivinladontakoneiden valmistajaan Intertypeen; Nobelista julkaistiin täydelliset versiot Intertypea varten. Lyijykirjasinten aikakauden päättyminen johti kirjasintyypin suosion vähenemiseen.
Andrea Fuchs ja Fred Smeijers saivat vuonna 1993 päätökseen työnsä Nobelin digitaalisen version parissa. dtl Nobelin kehittämisen lähtökohtana oli molempien kirjainsuunnittelijoiden tarve saada nykyiseen digitaaliseen teknologiaan soveltuva versio.
Digitaalisen Nobelin tuotantoa varten Fuchs ja Smeijers tekivät laajan historiallisen tutkimuksen. He pohtivat nimittäin, minkä ajan mittaan ilmestyneistä Nobel-versioista tulisi toimia lähtökohtana. Lisäksi heidän oli ratkaistava, missä määrin heidän tulisi perustaa työnsä työpiirustuksiin ja/tai lopullisiin vedoksiin kirjainnäytteissä. ‘Lisäksi kirjainmuodot eroavat huomattavasti eri pisteko’oissa. Mikä pistekoko pitäisi silloin valita lähtökohdaksi?’, Fuchs ja Smeijers kysyvät dtl Nobelista vuonna 1993 julkaistussa esitteessä.
Nobelin historiallisissa muunnelmissa esiintyy sekä teräviä kulmia että vaakasuoria päätteitä esimerkiksi A- ja V-kirjaimissa. Tarkastellessaan hollantilaisen typografian historian konstruktivistista ajanjaksoa nämä kaksi suunnittelijaa tunnistivat, että terävät kulmat erottuvat yleensä selvästi, luovat lähes abstraktin vaikutelman ja antavat kirjasintyypille ilmaisuvoimaisen luonteen. Digitaalista Nobelia kehittäessään Fuchs ja Smeijers tulkitsivat terävät kulmat yhdeksi kirjasintyypin olennaisista ominaisuuksista ja ottivat ne käyttöön kaikissa leikkauksissa.
Teoksessa De Letter als Kunstwerk (Amsterdam, 1951) arkkitehti tohtori G. Knuttel vertaa Nobel-kirjasintyyppiä maailmankuuluun Van Nellen tehtaaseen (1929), jonka suunnittelivat arkkitehdit Jan Brinkman ja Leen van der Vlugt: ‘Nobelin yhteys tähän, sekä pyrkimyksiltään että toteutukseltaan, tulee tässä selvästi esiin. Abstraktin taiteen perusajatus – esteettinen vaikutus, joka syntyy yksinomaan suhteista ja jännitteestä teoksen rakentavien muodollisten elementtien välillä – toteutui molemmissa käytännöllisessä tehtävässä, jossa itse taideteos ei ollut lähtökohtainen tavoite.’
